this issue
previous article in this issuenext article in this issue

Document Details :

Title: Vers une typologie linguistique du détachement à fondement ouralien d'Europe
Author(s): FERNANDEZ-VEST, M.-M. Jocelyne
Journal: Bulletin de la Société de Linguistique de Paris
Volume: 101    Issue: 1   Date: 2006   
Pages: 173-223
DOI: 10.2143/BSL.101.1.2019826

Abstract :
La recherche d’opérations linguistiques susceptibles d’expliquer le positionnement périphérique des pré- et post-Rhèmes s’inspire ici de l’analyse de corpus de terrain, narratifs et dialogiques, dans quelques langues nord-occidentales du domaine ouralien. La méthode élaborée initialement pour l’étude d’une interlangue, le finnois des Sames bilingues, puis appliquée au same du Nord, encore prototypique de l’oralité pure dans les années 1980, a permis d’établir une typologie des Questions et des Réponses sur la base de critères prosodiques, sémantiques, syntaxiques. Posant pour l’étude de la Structuration Informationnelle de discours situés sur un continuum //conversation quotidienne — discours médiatisé// l’hypothèse d’une organisation doublement tripartite de l’information (3 niveaux et 3 constituants énonciatifs), on dégage à partir de l’Enoncé communicatif minimal, support de stratégies binaires 1 (Thème-Rhème) ou 2 (Rhème-Mnémème), la hiérarchie organisationnelle du discours (prosodie — particules énonciatives — ordre des mots). La démonstration s’appuie sur le rôle-pivot du Mnémème, apparenté à l’Antitopic des grammaires constructionnelles mais défini en termes d’information scalaire et d’énonciation textuelle: construction détachée finale en voie de grammaticalisation, il participe à la cohésion sémantico-interactionnelle du discours. La théorisation des opérations de détachements — détachement initial (DI) et détachement final (DF) — s’enrichit d’une part de l’observation de l’évolution typologique des langues ouraliennes, imbriquées dans un environnement indo-européen de l’écrit, d’autre part de l’application de la méthodologie initiale à des dialogues plurilingues d’oral simulé (théâtre) et à leurs traductions. Au-delà de l’évaluation du degré d’oralité d’une langue et/ou de ses registres, la problématique plus générale de la linéarisation du discours et des processus cognitifs qui la sous-tendent nous ramène à une question non résolue: qu’est-ce qu’un ordre des mots «neutre»?



This paper focusses on the linguistic operations that can explain the peripheric position of detached pre- and post-rhemes, collected in narrative and dialogical corpora of North Western Uralic languages. A method issued from two field enquiries, devoted first to an interlanguage, Finnish spoken by bilingual Sami, then to Northern Sami, a still prototypic oral language in the 1980s — has permitted to draft a typology of Questions and Answers based on prosodical, semantic and syntactic criteria. The main hypothesis for studying the Information Structuring of discourses situated on a continuum //everyday conversation — mediatic discourse// relies on a double tripartite organization of information (3 levels and 3 constituents), from which a hierarchy of devices is derived (prosody — discourse particles — word order). A core function is recognized to the Mneme — related to the Antitopic of constructional grammars but defined in terms of scalar information and Text-linguistic pragmatics. Partaking of the discourse semantic-interactional cohesion, the Mneme is a final detached construction on the way to grammaticalization. The functional theory of detachment operations — initial detachment (ID) and final detachment (FD) — is enriched by observing the typological evolution of Uralic languages as well as by applying the initial methodology to multilingual dialogues of (theatre) simulated speech and their translations. Beyond measuring the orality degree of a language and/or its genres, the larger problem of discourse linearity and its underlying cognitive processes leads back to the question: What is a «neutral» word order?



Tämä artikkeli keskittyy lingvistisiin operaatioihin joilla voidaan selittää pohjoisten länsiuralilaisten kielten sekä kertovista että dialogisista korpuksista keräämien reemaa edeltävien ja sen jälkeisten lohkeamien perifeerinen asema. Metodin pohjana oli kaksi kenttätutkimusta. Ensimmäinen oli omistettu erääseen välikieleen — kaksikielisten saamelaisten puhumaan suomen kieleen —; toinen pohjoissaameen joka oli vielä 1980-luvulla prototyyppinen suullinen kieli. Niillä on voitu muokkailla prosodisiin, semanttisiin ja syntaktisiin kritereihin perustuva kysymysten ja vastausten typologiaa Päähypoteesi Informaation Rakentamisen tutkimiseen /arkinen keskustelu — mediatisoittuja puheita/ kontinuumissa sijaitsevissa diskursseissa tukeutuu kaksinkertaisesti kolmiosaiseen informaation organisaatioon (3 tasoa ja 3 lausumakonstituenttia), josta Minimaali Kommunikatiivinen Lausuma (= Reema) ja siihen pohjautuvat kaksi binaarista strategiaa (1. Teema-Reema; 2. Reema-Mneema) muodostavat diskurssin organisaation hierarkian (prosodia — diskurssipartikkelit — sanajärjestys). Mneema, jonka ydinfunktio todistetaan, on sukulainen konstruktio-kielioppien Antitopic-konstituenttiin, mutta määritelty skalaarisen informaation ja teksti-rakenteen termeillä. Mneema on kieliopillistuva loppu-lohkeama joka ottaa osaa diskurssin semanttis-interaktiiviseen koheesioon. Irtautumisoperaatioiden — alku- ja loppu-lohkeamien — funktionaalinen teoria rikastuu uralilaisten kielten (indo-europpalaisten kielten vaikutuksen alaisen) typologisen kehityksen tarkkailusta sekä metodologian «simuloidun suullisten» monikielisten dialogien analyysiin ja kääntämiseen sovelluksesta. Tietyn kielen ja sen eri rekisterien suullisuuden asteen arvioimisen lisäksi diskurssilinearisoinnin ja sen alla olevien kognitiivisten projektien laajempi problematiikka palauttavat meidät yhä ratkaisemattomaan kysymykseen: Mikä on «neutraali» sanajärjestys?

Download article


54.165.57.161.